Tässä artikkelissa perustellaan tarkemmin miksi lasten ja nuorten hyvinvointi on otettava Vantaan kärkiteemaksi ja asioille on tehtävä oikeasti jotain – juhlapuheiden sijasta. Seuraavassa on lueteltuna tarvittavat toimenpiteet lapsen elämänvaiheen mukaisesti. Avaan enemmän ajatuksiani vielä laajemmin vapaamuotoisessa BLOGISSA.
Kaupungin on turha sanoa, ettei rahaa ole kun ratikan länsiosa ja lentorata on jo ”putkessa”. Rahaa tuntuu olevan satoja miljoonia.
Varhaislapsuus
Kaupunki ei tee riittävästi tarjotakseen monimuotoiset mahdollisuudet lasten kasvattamiseksi. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen tilankäytössä ja palvelutasossa oli tiedossa supistamisia. Tästä teimme ADRESSIN joka luovutettiin Kasvatus- ja oppiminen lautakunnalle. Lisäksi Vantaa on leikannut kotihoidon kuntalisää.
Musiikkileikkikoulu häädettiin lapsiystävällinen Vantaa juhlavuotena ja korvaavaa tilaa ei tarjottu!
Sopivasti myös 50 vuotta juhlavuonna lapsemme musiikkileikkikoulu häädettiin Lumosta. Uutta tilaa on etsitty kohta vuoden päivät! Ruusuvuoren koululla olisi tila, mutta sitä ei voi käyttää koska siellä on jonkun taiteilijan näyttely ikuisuuden kestävällä sopimuksella. Kuinkahan moni edes tietää tästä? Että tällaista on meno Vantaalla kun puheet ja teot eivät kohtaa. No, laitetaan ne kohtaamaan!
Perusopetus
Olen asiantuntijatyössäni tehnyt nuorten palvelujen kartoituksen isolle kaupungille Suomessa ja tiedän melko hyvin miten lapsia ja nuoria voitaisiin paremmin aktivoida. Uskon henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kulkevan käsi kädessä. Liikkuva lapsi on terve! Edistäisin paremmin harrastetakuuta, harrasteseteleitä, seuratoiminnan aktivointia, tilankäyttöä ja erilaisia kannustinohjelmia, joilla nuorten tietoisuuteen tuodaan monipuoliset tavat harrastaa. Kyse ei ole ensi sijaisesti rahasta vaan asenteesta! Otetaanko asia tosissaan vai puuhaillaan jotain valohoitoa.
43% nuorista on terveyttä heikentävässä kunnossa
Palaan vielä syksyllä 2024 tehtyyn valtakunnalliseen MOVE-tutkimukseen, joka näytti Vantaalla hälyttäviä tuloksia. Jopa 43% 14-vuotiaista nuorista oli kunnossa, jolla arvioitiin olevan terveyttä ja elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia. Eli miten tältä pohjalta voi jaksaa opiskella ja siirtyä työelämään? No ei mitenkään! Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntää suunta.
Lasten ja nuorten liikunnassa erityisesti pääkaupunkiseudulla huomio on helposti lajeissa, joissa urheillaan tavoitteellisesti ja harrastuksen hinta on sen mukainen. Eli jääkiekko ja jalkapallo. Tämä on poissulkevaa koska kaikki eivät halua pelata kilpatasolla. Terveellistä liikuntaa voi harrastaa lukemattomilla tavoilla. Mikäli nuori käyttää 8 tuntia päivässä kännykän kanssa, niin on tarpeetonta pohtia onko biljardi ja frisbee-golf urheilua? Kunhan on mitä tahansa muuta! Kaupunki kykenee tarjoamaan matalalla kynnyksellä monipuolisia lajeja ja tiloja harrastamiseen. Tarvitaan vain sopivassa suhteessa porkkanaa ja hieman myös keppiä. Nuorille on raa’an rehellisesti kerrottava, että nuoren ihmisen ei tulisi olla huonossa kunnossa. Asian heijastevaikutukset aikuisuuteen ovat valtavat, inhimillinen hinta korkea, ja vaikutukset elämänlaatuun jopa pysyvät. Voin tukevassa keski-iässä kertoa, että aikaa harrastamiselle on melko paljon vähemmän kuin teini-iässä. Tämä aika kannattaa nyt hyödyntää! Ellei nuori asiaa itse sisäistä, niin aikuisen ihmisen on se hänelle kerrottava ja opastettava mahdollisuuksien äärelle.
Ratkaisuni lasten ja nuorten harrastamiseen on jokaiseen lapsiperheelliseen kotitalouteen annettava harrasteseteli. Tämä on käytännössä lähes maksuton tapa aktivoida ja tukea liikkumista. Harrastesetelin arvo voisi olla esimerkiksi 100 euroa. Huomio: tämä ei tarkoita harrasteseteli vie verorahoja 100 euroa. Se on vain laskennallinen etuuden arvo. Jos kaupungin uimahalli päästää vähävaraisen lapsen uimahalliin tällä laskennallisella arvolla, tämä ei käytännössä tuota kaupungille uusia kustannuksia.
Oppivelvollisuudesta työelämään
Lapsella liike on lääke ja hieman vanhemmalla nuorella mukaan tulee myös työelämä. Meidän on luovuttava ajatuksesta, että jokainen nuori opiskelee 25-vuotiaaksi asti. Oppivelvollisuuden pidentämisen johdosta Vantaalla seikkailee nyt kymmeniä ellei satoja nuoria, jotka ovat oppivelvollisuuden ja työelämän välimaastossa. Teknisesti voivat olla jossain koulussa kirjoilla mutta oikeasti heidän paikkansa olisi työelämässä. Koulu aiheuttaa ahdistusta. Työ tukisi mielenterveyttä ja harrastuksia. Lisäksi pitää pois kadulta!
Minulla ei ole korkeakoulututkintoa eikä 10 vuotta alan työkokemusta – mitä teen?
Vantaan on laajemmin tuettava vaihtoehtoisia muotoja rakentaa oma ”urapolkunsa” perinteisen korkeakoulupolun sijasta. Oppisopimus ja erilainen työkykytoiminta ovat heikosti tunnettuja työkaluja saada nuori mukaan työelämään. Entä jos nuori löytää harrastuksen kautta työpaikan? Kaikki eivät vain kykene työskentelemään isoissa konserneissa, joissa vaatimustaso on korkea. Asia tulee ajatella laajemmin syrjäytymisen estämiseksi.