Hei,

Laitan tässä pari ajatusta yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä tulevaisuuden liiketoiminnassa. Olen aiheesta tehnyt parikin selvitystä, joita en sen tarkemmin tässä avaa, mutta käyn korkeammalla tasolla läpi havaintoja yhteisöllisyyden kehittymisestä liike-elämässä.

Lyhyesti tilanne on alla olevan kuvan mukainen. Eri segmentit ja viiteryhmät konvergoituvat eräänlaiseen singulariteettiin, jossa keskellä on ihminen, ja yhteisenä nimittäjänä ovat arvot ja visio.

Aloitetaan B2C – digitaaliset kuluttajat hakevat läpinäkyvää ja personoitua vuorovaikutusta asiakasyrityksen kanssa. Kuluttajat haluavat, että yritys puhuttelee heitä oikeassa kanavassa, jakaa heidän kanssaan yhteisen arvomaailman, ja myös muut asiakkaat muodostavat kiinnostavan verkoston. Kuluttajat myös jakavat kokemuksiaan somessa ja ovat kiinnostuneita muista saman yrityksen asiakkaista. Jo käsitteeksi muodostunut ”someaspa” on tällainen many-to-many vuorovaikutuskanava.

B2B on myös muuntautumassa korporaatioiden välisestä kabinettipelistä ihmiseltä ihmiselle tekemiseksi, koska digitaalisuus tuo badgen takana olevat henkilöt läpinäkyviksi. Tämän huomaa käytännössä siitä, että (b2b kohtaamisessa) esittelytilanteissa ihmiset eivät enää ensimmäisenä kerro mistä firmasta tulevat, vaan mitä tekevät/osaavat, ja sitten vasta firma, jos se on edes oleellista. Myös erilaisten tapahtumien määrä on lisääntynyt, ja nyt haetaan yksittäisten 1-to-1 tapaamisten lisäksi verkostoja.

Kumppanien kanssa on myös siirrytty jatkuvaan vuorovaikutteiseen kollaboraatioon, jossa asioita tehdään yhdessä, samassa yhteisössä tavoitellen samaa maalia. Vähemmälle on jäänyt perinteinen ”alihankkija” konsepti, jossa kumppani on jossain kellarissa tai toisessa maassa vastaanottamassa tilauksia. Myös kumppanin valinnassa on tärkeää, että arvot ja visio kohtaavat ja puhutaan samaa kieltä. Pelkkä hinta tai hyvä sopimus ei vielä takaa, että homma onnistuu.

Moderni digitaalisen ajan yritysjohto on jalkautunut näiden yllämainittujen kolmen viiteryhmän keskuuteen ja on inhimillistänyt itsensä. Poissa on titteleiden takana pönöttäminen. Johdon tehtävä on ylläpitää vuorovaikutteista yhteisöä (b2c, b2b, kumppanit) joka kannustaa huipputuloksiin. Perinteinen Management by Perkele ei oikein toimi yhteisöjen kanssa vaan disruptoi sen. Yhteisölle annetaan visio, ja sen jälkeen mahdollistetaan sen saavuttaminen. Näin lyhyesti.

Huomioitavaa vielä on, että yllä kuvatut 4 eri roolia voivat vaihdella ihmisten ja yritysten välillä. Koska yhteiset visiot ja arvot ohjaavat yhteisöllisyyttä, ennustan, että syntyy eräänlaisia klustereita, joissa suurempi yhteisö pitää sisällään ison joukon yrityksiä, kumppaneita ja asiakkaita. Tämä rikkoo myös perinteiset toimialarajat, jotka digitaalisessa maailmassa jäivät muutenkin 1900-luvulle. Tätä eivät vain kaikki yritykset ole vielä huomanneet.

Peliala on hyvä esimerkki klusterista, joka on syntynyt vahvan yhteisöllisyyden pohjalle. Kehittäjät ovat pelaajia, pelaajat kehittäjiä ja koko klusteri on melko irrallaan muista toimialoista. Yhteinen tekijä on visio tehdä todella hyviä pelejä.

Jokaiselle yritykselle ja työntekijälle nyt kysymys: jos olisi pakko valita, mihin tuntemaasi yhteisöön yrityksen liiketoiminta kuuluisi mukaanlukien asiakkaat ja kumppanit?

Ellei tällaista yhteisöä löydy, suosittelen harkitsemaan sen perustamista.

t. Jussi